Jouluisia kuulumisia

Heipsan! 😺 

Viime aikoina en ole ehtinyt tänne oikein rustailla. Olen ollut aivan poikki työharjoittelun ja virallisen työn takia. Kun palkalliset työt toisella paikkakunnalla ja ensimmäinen sairaanhoitaja vuoden vaativa harjoittelu yhdistetään ei lopputulos voi olla hyvä... Muutamat päivät työharjoittelussa menivät täysin transsissa, monen päivän työputken ja univajeen vuoksi. Nyt on harjoittelupäiviä edessä enää kaksi ja alkaa helpottaa. 

Maanantaina alkaa taas kunnon työt.. seuraava virallinen loma taitaakin olla hiihtoloma ellei silloinkin joudu töihin ahertamaan lähihoitajana. Nyt odotan viikonloppua ja joulua innoissani. Vkoloppuan näen hyvät ystäväni pitkästä aikaa ja vietämme oikein tyttöjen viikonlopun juhlien ja syöden hyvää ruokaa. Kaikki joululahjat on ostettu ja niitä ei tarvitse enää murehtia. Kaikki alkaa pikkuhiljaa taas sutjiintua.. :)

Leivoimme avopuolisoni kanssa tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Tulipa taas jouluinen fiilis ja pipperit maistuivat niin hyvälle pitkän ajan jälkeen. Suunniteltiin, että leivotaan ja koristellaan piparkakkutalo, mutta siihen eivät taida rahkeet tällä hetkellä riittää..

Rauhaisaa joulunodotusta ! 🎅🎄

Päiväkirja 5, Lääkkeiden jako

5.       Viikko, Lääkkeiden jako

~        Jaoin farmaseutin kanssa, vuorokauden lääkkeet potilaskohtaisiin kerta-annoksiin.

~        Opin tunnistamaan eri vaikuttavia aineita, sekä hakemaan tietoa luotettavasti terveysportista.

Teoriatieto asiasta

Lääkkeiden jakaminen potilaille tapahtuu lääkärin määräyksen perusteella. Lääkemääräys voi olla joko kirjallinen tai joissakin tilanteissa suullinen, jolloin sen vastaan ottamisessa sekä merkitsemisessä potilaan sairauskertomukseen tulee olla erityisen huolellinen. Lääkeaine, lääkemuoto, sen vahvuus sekä annostelutiheys tulee ilmoittaa yksiselitteisesti.

Lääkemääräykset kirjoitetaan potilasasiakirjojen ohella potilaskohtaisiin annostelukortteihin, jotka laitetaan lääketarjottimelle. Johtava lääkäri voi sairaalakohtaisesti päättää, ketkä voivat kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella jakaa lääkkeistä potilaskohtaisiin annoksiin, sekä antaa niitä potilaille. Tavallisimmin potilaan lääkehoidon toteuttamisesta vastaa joko sairaanhoitaja tai toimipaikkakoulutettu perus- tai lähihoitaja. ”Oikea lääke, oikeana annoksena, oikeassa muodossa, oikeaan aikaan, oikealle potilaalle” on keskeinen ohje lääkehoidon toteuttamisessa.

Sairaanhoitajan vastuuseen lääkehoidossa kuuluu myös potilaan ohjaus sekä hänen tilansa tarkkailu. Potilaalle tulee esimerkiksi kertoa miten lääke tulee ottaa. Potilaalle on usein lisäksi hyvä kertoa, millaisia vaikutuksia tai haittoja lääkkeestä voi olla. Potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset samoin kuin ylimääräiset lääkemääräykset, sekä annetut injektiot tulee kirjata huolellisesti hoitosuunnitelmalomakkeeseen. Ylimääräiset lääkkeet merkitään yleensä potilasasiakirjoihin punaisella kynällä ja niissä tulee näkyä lääkeannos, antotapa, antoaika sekä antaneen henkilön allekirjoitus.

Potilaan voinnin sekä lääkkeiden vaikutuksen seuranta kuuluvat aina sairaanhoitajan lääkehoitoon liittyviin tehtäviin. Erityisen tärkeää voinnin tarkkaileminen on injektioiden antamisen yhteydessä, koska lääkeaineen mahdolliset sivuvaikutuksen ilmenevät tällöin nopeasti.

Lääkkeiden jakaminen potilaille, Hamk, Haettu 6.12.2016

(http://eosaaja.hamk.fi/oppimisaihiot/koulutusohjelmat/laakehoito/farmakologia/laakkeidenjakaminen.htm)

Päiväkirja 4, Katetrointi

4.       Viikko, Katetrointi

~        Vaihdoimme kestokatetrin, sillä edellinen katetri oli ollut jo liian kauan.

~        Syvensin osaamistani miehen katetroinnissa.

Teoriatieto asiasta

Laita katetri paikoilleen mahdollisimman hellävaraisesti, jotta et aiheuta virtsaputkivaurioita, jotka luovat infektioille otolliset olosuhteet. Rentouta ja rauhoita potilasta. Avustajan kanssa katetrointi on helpompaa, mutta se onnistuu yksinkin. Kestokatetria laitettaessa alapesu tehdään tehdaspuhtailla välineillä, mutta katetria käsitellään steriilisti. Urologisten leikkausten yhteydessä myös pesu tehdään steriilein välinein. Oikein suoritettu virtsatiekatetrointi on potilaalle helppo ja kivuton toimenpide. Se

edellyttää katetroijalta virtsateiden anatomian tuntemista.

Kerää katetrointiin tarvittavat välineet ja laita potilas hyvään katetrointiasentoon.

Ota reilusti käsihuuhdetta kuiviin käsiin, levitä sormenpäihin, peukaloon ja joka puolelle käsiin ja hiero kunnes kädet ovat kuivat. Laita tehdaspuhtaat käsineet käteesi.

Pesun alkaessa ota tukeva ote peniksen varresta kolmella sormella samalla esinahkaa taakse vetäen ja nostaen penis pystyyn. Säilytä tämä ote koko katetroinnin ajan.

Pese kostutetuilla taitoksilla virtsaputken suu, terska ja esinahan alainen tila. Puuduta ja liukasta virtsaputki puudutusgeelin avulla. Laita puudutusruiskun kartionmuotoinen kärki virtsaputkeen. Ruiskuta puudute hitaasti ja tarvittaessa pidä taukoa, jos puudute pursuaa ulos. Rauhoita ja rentouta potilasta samalla. On tärkeää, että puudute menee rakkoon asti.

Purista virtsaputken suuta kevyesti kiinni, että puudute ei valu ulos. Odota puudutteen vaikutuksen alkamista pari minuuttia.

Työnnä katetri hitaasti tyveä myöten rakkoon suonenpuristinta tai atulaa apuna käyttäen.

Suurentunut eturauhanen hankaloittaa katetrin sisään-viemistä. Silloin isompi katetri usein

auttaa eikä katetrin kärki taivu mutkalle niin helposti. Katetri on rakossa, kun sieltä valuu virtsaa. Geeli saattaa tukkia katetrin, joten odota vähän aikaa virtsan tulemista. Voit pyytää potilasta yskäisemään ja tarvittaessa voit imeä kevyesti ruiskulla. Täytä katetripallo vasta sen jälkeen, kun olet varmistanut, että katetri on rakossa.

Yhdistä katetri virtsankeräyspussiin. Puhdista virtsaputken ympäristö geelistä. Vedä esinahka paikoilleen parafimoosin välttämiseksi. Kiinnitä katetri teipillä vatsanpeitteiden päälle virtsaputken hankaumien ja painevaurioiden ehkäisemiseksi. Riisu käsineet ja hiero käsihuuhdetta käsiisi.

Virtsateiden katetrointi, Kaisa Heinola, Haettu 6.12.2016

(http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/15913_Virtsateiden_kestokatetrointi.pdf)

Päiväkirja 3, punasolutiputus

3. Viikko, Punasolutiputus

- Pääsin seuraamaan verensiirtoa, sekä tarkkailemaan sivuvaikutuksia.
- Opin, konkreettisesti, kuinka verensiirto tapahtuu.

Teoriatietoa asiasta

Verensiirtoa edeltävät tutkimukset tulee olla tilattuina ennen veren tilaamista. Tarvittavat tutkimukset riippuvat annettavasta verituotteesta. Tarpeettomia viivästyksiä verensiirron aloituksessa voidaan välttää huolehtimalla, että veriryhmä on määritetty ja veriryhmävasta-aineiden seulonta tehty jokaiselta potilaalta, jonka kohdalla on mahdollista päätyä verensiirtoon toimenpiteen tai sairaalahoidon aikana. Jos potilaasta on otettu sopivuuskoenäyte, niin siitä tehdään veriryhmävasta-aineiden seulonta automaattisesti.

Potilaalle tehdään verentilaus heti, kun tarve on tiedossa. Verensiirtoa edeltävät tutkimukset täytyy olla tilattuina, ennen kuin potilaalle voidaan tehdä veritilaus. Verivalmisteet tilataan ATK:lla aina, kun se on mahdollista. Jos ATK-tilaus ei ole mahdollinen, voidaan tilaus tehdä verivalmisteiden ja verensiirtotutkimusten tilauslomakkeella. Kiireellisissä tapauksissa voidaan alustava tilaus tehdä myös puhelimitse. Tilaus täytyy silloinkin vahvistaa ATK:lla.
Tilauksen yhteydessä annetaan edellä mainitut esitiedot. Puutteelliset esitiedot voivat aiheuttaa tarpeettomia viiveitä verivalmisteen toimituksessa.

Kun kaikki verensiirtoa edeltävät tutkimukset ovat valmiina, varataan tilatut valmisteet potilaalle. Tilaus näkyy ATK:lla osittain varattuna kunnes koko tilattu määrä on voitu varata, sen jälkeen täysin varattuna. Tavallisesti verivalmisteet pidetään varattuina potilaalle tarvepäivän jälkeiseen päivään klo 12.  Jos tilaaja toivoo pidempää varausaikaa, niin se tulee kirjoittaa veritilauksen yhteydessä kohtaan Lisätietoja (“Pidetään varattuna pidempään, pvm ja klo:”)

Tavallinen punasolutilaus on valmiina samana tai seuraavana päivänä, tarvittaessa 2-3 tunnin sisällä. Jos verivalmisteet eivät ole käytettävissä tilattuna tarveajankohtana, niin verikeskus soittaa asiasta tilauksen yhteydessä ilmoitettuun numeroon.

Verensiirto tapahtuu aina lääkärin ohjeiden mukaan ja vastuulla. Käytännön toteutuksen lääkäri voi antaa jollekulle muulle hoitohenkilökunnasta, joka on saanut riittävän perehdytyksen. Käsittele samanaikaisesti vain yhdelle potilaalle tarkoitettuja verivalmisteita.
Verivalmisteisiin ei saa lisätä (eikä infuusion aikana sekoittua) mitään muita aineita tai liuoksia, kuin fysiologista suolaliuosta (0,9% NaCl). Verensiirron toteuttaja siirtää jokaisesta osittainkin siirretystä verivalmisteesta siirtotarran (jossa luovutusnumero, tuotekoodi ja veriryhmä) verensiirtolomakkeelle.

Vaasa keskussairaala, yleisohje verensiirrot, Haettu 6.12.2016
http://www.vshp.fi/medserv/klkemi/fi/ok/blodtran/vk_oh_ho_1_verens_yleisohje.htm#edeltavat

Päiväkirja 2, Hakasten poisto

2. Viikko, Hakasten poisto

• Poistin leikkaushakaset nivusista, vanhalta rouvalta. Poisto tapahtui helposti ja oli yksinkertaista. Haava oli siisti, eikä erittänyt. 
• Opin haavahakasten poiston toimintatavat

Teoriatieto asiasta

Kirurgisia haavahakasia käytetään usein ompeleiden sijaan leikkaushaavan sulkemiseen. Haavahakasia voidaan myös käyttää erilaisiin kudoksiin, kuten verisuoniin, luuhun, suoleen ja keuhkoihin. Ihosulkuhakasia käytetään isoilla ihoalueilla, esimerkiksi lonkkaleikkauksessa. Ihosulkuhakasia käytetään myös haavoihin, jotka joutuvat alttiiksi rasitukselle ja venytykselle tai sijaitsevat lähellä suonta, hermoa tai lihaksen otto- tai siirtokohtaa.

Haavahakasten käyttöä suositellaan, koska niillä saadaan haava suljettua nopeammin, kuin käsin ommeltuna ja lopputulos on tarkempi ja yhtenäisempi. Lisäksi haavahakasten käyttö aiheuttaa vähemmän kudosvauriota. Haavahakasten käytöllä ei kuitenkaan saada yhtä esteettistä lopputulosta kuin iho-ompeleilla.

Hakaset poistetaan siihen suunnitellulla instrumentilla eli hakastenpoistajalla. Hakastenpoistajan ”alaleuka” pujotetaan hakasen alle, ja kun instrumentin leuat painetaan yhteen, hakasen päät irtoavat ihosta.

Leikkaushaava suojataan ompeleiden tai hakasten poiston jälkeen ihoteipillä, ettei haava pääse aukeamaan. Haavan päälle poikittain voidaan laittaa myös ohuita ihosulkuteippejä, jotka vetävät haavan reunoja yhteen. Ihosulkuteippejä on hyvä käyttää haavalla, joka on paikassa, jossa se on alttiina venytykselle. Haava tulee pitää kuivana vuorokauden ajan toimenpiteestä. Ortopedisiä haavoja ei saa kastella kuin vasta 2–5 vuorokauden kuluttua toimenpiteestä kirurgin ohjeen mukaan.

Leikkaushaava voi tulehtua, ja infektio ilmenee yleensä potilaan kotiutumisen jälkeen. Tämän takia ompeleet tai hakaset poistavan sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan tulee osata tunnistaa infektion merkit haavalla. Haavainfektion aiheuttaa bakteeri, jolla on kyky aiheuttaa infektio. Infektion syntyyn vaikuttaa myös potilaan alttius infektiolle ja tarttumistie, kuten haavaan jäänyt vierasesine.

Leikkausalueen haavainfektiot luokitellaan kolmeen ryhmään: pinnalliseen, syvään
ja leikkausalue- tai elininfektioon. Pinnallinen haavainfektio rajoittuu ihoon
ja ihonalaiskudokseen. Syvä haavainfektio rajoittuu faskiaan eli syvään pehmytkudokseen
tai lihakseen. Leikkausalue tai elininfektio ulottuu faskian tai lihaksen
alle.


Opinnäytetyö, Kirurgisen ja perioperatiivisen hoitotyön koulutuksen kehittäminen, Riikka Paavilainen ja Katja Turunen, Haettu 6.12.2016

(https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/49708/Paavilainen_Turunen_2012_11_23.pdf?sequence=1)